Ihania kirjoja,muuten vain jorinaa,Tämän takia jaksetaan
Tiistai
Ajattelin kirjoittaa välillä jotain muuta kuin tätä minun ja Siipan kehän kiertoa.
Kokonaisuudessaan Siippa on rauhoittunut kevään aikana aika paljon, ja mielestäni se näkyy lapsissa. Pässinpää uskaltaa taas haastaa Siippaa välillä touhuilemaan, Nassukka on alkanut nukkumaan yksin ja Tyllerö uskaltaa purkaa esimurkkuahdistustaan…
Ihan sellaista normaalia arkea, mitä nyt olenkin kantanut aika painavaa taakkaa siitä ettei se ole ihan sitä parasta A-luokkaa. Riitelyä ovat saaneet katsoa varmasti pienen elämänsä varrella aivan riittämiin. Toisaalta koska olen nykyään niin pirun skeptinen Siippaa kohtaan, näen lasten käytöksessä ja puheissa paljon erilaisia mieleenpainuvia ja ihania juttuja. Kai minä etsin ja metsästän sen rehellisen raikkauden elämääni sieltä.
Ja niin taitaa tehdä Siippakin. Pari viikkoa sitten kertoi että sillä oli tullut kyynel silmään kun Nassukka oli esitelmöinnyt sille kaupan leluhyllyillä Ninjago-legoista. Se oli ollut niin innoissaan ja tiennyt niistä (tuon ikäisten tapaan) kaiken. Se luottavainen innostus joka herää hetkessä, eikä lannistu vähästä – on oikeasti aika liikuttavaa.
Otsikkoon viitaten raskauspahoinvointi nostaa päätään. Minulla ei ole sellaista ollut ennen, ei ainakaan tässä mittakaavassa. Täytyy olla kokoajan syömässä, jottei ellova olo pääse hyökkäämään. Ja siitä johtuen (kait?) alkaa olla joulun alla työllä saadut viisi kiloa takaisin. En ole muutenkaan mikään ihan normaalipainoinen, en kyllä lihavakaan, mutta olisi kiva jos ei ihan ryhävalas-osastolle mentäisi ennen vauvan syntymää. Muuten on kaikki sujunut raskauden kanssa ihan ok.
Vai onko joku huomannut jotain mielialan vaihteluita??? :shout:
ps. Aloitin eilen kirjahyllyssä pari viikkoa (auts!) odotelleen Lover Unleashin. Ihana päästä taas Veljesten seuraan…