Kotikonnussa

maanantai

Jaahas. Viikonloppu takana, ja samat on vaivat taas jälleen kerran. Loppuviikosta alkoi Siippa osoittaa jälleen sellaisia merkkejä, että jotain on odotettavissa. Alkoi viihtymään omissa oloissaan ja istui saunassa kun meikäpoika nukutti lapsia yöunille.

Perjantaina sitten oli kaljoissa jo alkuillasta ja asiasta sille sanoin, niin alkoi tahallaan haastamaan riitää. ”Juoduista kaljoista en tiiä mutta runkannu oon kahdeksan kertaa tällä viikolla” tyyliin.

Mä sanoin siihen vain että ”Selvä homma, mä muutan alakertaan. Tämä riitti.”

Se alkoi taas kaikki samat temput, kirjoitteli ”kirjeen” jossa valitteli omaa huonoa saamistaan (kysyin siltä että kehtaako se oikeasti valittaa jollekin muullekin kun mulle, että sen raskaana oleva vaimo ei anna kuin 4 kertaa viikossa, vaikka herra haluaisi 14 kertaa) ja kaikkea muuta yhtä lapsellista. Kun en alkanut sen kanssa riitelemään, se oli hävinnyt (eli salaa karannut) baariin sillä aikaa kun katsoin tenavien kanssa leffaa…

Oli laittanut yöllä viestin että se nukkuu alakerrassa, ettei mun tarvi nukkua mun kipeiden lonkkien kanssa levitettävälä sohvalla ja sitten toisen jossa sanoi että on parhaansa mukaan yrittänyt ”tappaa tunteensa mua kohtaan” SIIS MITÄ PERKELETTÄ!” eikö sillä ole muka muita tunteita kuin tuo pakonomainen halu mua kohtaan?!!

Parasta koko episodissa oli se, että oltiin lähdössä siskon mökin tupareihin ja olin etukäteen luvannut sille ettei tarvitse olla kuivin suin siellä. Niinpä se oli kännissä käytännössä koko viikonlopun. Ja on muuten nukkunut edelleen alakerrassa….

Vituttaa että se ei opi ikinä puhumaan mistään ajoissa. Mun sisäinen kyökkipsykologi kertoo miten homma meni/menee:

– Appiukko nalkuttanut töissä joka asiasta koko viikon. – >Ei ole kehdannut tai viitsinyt purkaa asiaa kotona

– Jotain rahanliikkumis/muita ongelmia yrityspuolella -> Sama homma

– Tai jotain muuta mielenpäällä

– Ei saa purkaa paineitaan seksiin, eikä tiedä vaihtoehtoista tapaa käsitellä ongelmia/ isänsä aiheuttamaa huonoa mieltä (se on oikeasti yks paskapää oman poikansa suhteen, haukkuu, nälvii, vähättelee kokoajan)

– Loppuviikosta ei keksi enää muuta tapaa saada huomiota multa kuin se negatiiivinen tapa.

– Lopputuloksena vielä paskemmin alkava seuraava viikko…

– Mitä sen sitten pitäisi tehdä? OPPIA nauttimaan mun läheisyydestä ilman ahdistelevaa vaatimusta seksistä. Kun fakta on kuitenkin että 4 kertaa irtoaa aivan varmasti kunhan vain tekee aloitteen. Nyt kun tuo seksi ei vois oikeasti vähempää kiinnostaa, ja toinen tulee viereen eikä tee mitään aloitetta asian suhteen vaikka olisi sovittu seksipäivä, niin mä olen alkanut nukkumaan. Ennen olen sitten tehnyt itse aloitteen, mutta nyt on motivaatio ollut asiansuhteen aika surkea, se on jäänyt. Eli kertoja on voinu olla käytännössä vähemmän, mutta ei mun syystä. Saanut olisi jos olisi kysynyt…

On taas niin toivoton olo. Eikä vain tuon seksin suhteen, olisi mustakin kiva haluta, mutta noille kolotuksille, kivuille ja hormoneille ei mitään voi.

Tuntuu että tämä elämä toistaa taas ihtiään. ja sitten olen (aivan ihme ajatus) miettinyt sitäkin että jos se ero vielä tulee, niin miten käy koiranpennun? höh, on varmasti suurempiakin murheita jos eroon joutuu, mutta tällainen huoli mulla oli viime yönä kun yhtäkkiä heräsin…

rv 29+1 ens viikolla lääkäri nla