Tiistai
Rv 14+2
Tuo mun edellisen postauksen manaus ilmeisesti veti koko Suomen niskaan helleaallon! :coolsmile:
Ei valittamista, paitsi että joudun kärvistelemään töissä. Mun loma alkaa vasta heinäkuun puolivälissä.
Ihana touhuta ulkona, ei malta illalla mennä nukkumaan. Niinpä tänäänkin nukuin iloisesti yli puoli tuntia kellon soiton jälkeen. Tarvis jättää ikkunan sälärit auki, niin valo herättäis.
Siippa on alkanut houkuttelemaan mua jonnekin kesäreissuun. Sillä on tulossa yrittäjän ”palkkapäivä” eli vois tehdä jonkin extempore- reissun. En vain tiedä haluanko. Sen keväisen kylpyläreissun jälkeen sanoin sille etten lähe minnekkään sen kanssa enää ikinä, enkä tiedä olenko valmis syömään sanojani.
Hyvin meillä menee edelleenkin. Sellaista normaalia pikku kärhämää on ollut, mutta eihän meistä täydellisiä koskaan tulekaan. Pääasia mun mielestä on, että saadaan tilanteet purettua ennenkuin ne tulehtuvat liiaksi.
Siipan juominen on vähentynyt. Edelleen se vetää ainakin kerran viikkoon enemmän, mutta eipä ole ollut häiriöksi asti. Ja muina iltoina juo saunassakin joko keppanaa tai yhden pienen kaljan. Jos tämä kehitys pysyy kesäloman alkaessa, mä hypin tasajalkaa riemusta.
Mua ei haittaa yhtään jos lähtee kavereiden kanssa käymään joskus terasseilla tai saunomassa. Mua haittaa eniten ne kalsarikännit jotka vedetään vain vitutukseen. Kyllä alkoholin pitäisi olla nimenomaan juhlajuoma iloiseen oloon. Kun siitä tulee lääke, ollaan metsässä ja pahasti. Pullosta ei löydy apua mihinkään vaivaan. Ikinä.
En olekaan kirjoittanut mitään meidän vanhemmista. Mun äiti on entinen alkkis. Se on ollut kuivilla reilut kaksi vuotta yhdellä retkahduksella. Se kävi ihan ojassa saakka. Sen silloinen mies (mun rakas isipuoli :shout: ), hakkasi sen niin pahasti sairaalakuntoon että sillä ei ollu oikeastaan muuta vaihtoehtoa kuin nousta tai palata takas ja antaa sen lyödä viimeisen kerran.
Siipan vanhemmat on edelleen yhdessä, mutta sen äiti ryyppää kokoajan. Se on juoppuhullu joka pysyy neljän seinän sisällä ja huutaa appiukolle.
Appiukko ryyppää viikonloppuisin. Se kyllä pysyy selvinpäin hyvästä syystä, mutta ilman syytä se on ihan varmasti ympäripäissään.
Nuorempina asuttiin vaihtelevasti Siipan kotona (mehän ollaan alettu kulkemaan yhdessä 14- ja 15-vuotiaina) ja kyllä se elämä ei ollut lasten katsottavaa oikein ikinä.
Eli meillä on molemmilla omat viinariippamme kannettavana. Siippa kyllä on tietoinen omastaan, minä olen ihan varmasti tietoinen omastani. En tiedä ovatko ne riippuvuusgeenejä vai mitä, mutta ansa tuolla pullossa meillekin kummittelee 🙂
Kirjoittelen joskus asiasta enemmänkin, on hyvä purkaa ajatuksiaan.
Mutta nyt nautitaan arskasta!
