Keskiviikko
Meillä menee hyvin. Sanoin Siipalle sen piilojuomisesta, pyyteli anteeksi, muttei varmaankaan muuta tapojaan. Mutta täytyy kyllä oikeasti antaa sille kunniamaininta kuinka paljon se kokonaisuudessaan on pystynyt vähentämään alkoholin käyttöään. Nytkin kun se ”salaa ryyppää”, kyse on tölkistä tai kahdesta. Mä kyllä huomaan sen heti, mä huomaan sen jo yhdestäkin – uskokaa pois. Siippa muuttuu niin paljon ikävämmäksi tyypiksi kun edes haistaa prosentteja. Se puhuu ja jankkaa kokoajan itsestään. Omista tekemisistään ja omista tuntemuksistaan. Se myös käyttäytyy ”minä ensin” tyylillä kokoajan. Jos vaikka täytyisi laittaa lapset nukkumaan ja ne odottaa iskää viereen käymään, niin tämän täytyy tehdä itselle iltapala ja odotuttaa toisia sitten sängyssä sen aikaa kun ”iskä syö nyt, antakaa mun olla edes vähän rauhassa” hetki on pidetty.
Ja kuinka totaalisen ihanaa on ollut huomata että tämän käytöksen suurin aiheuttaja on ollut alkoholi. En olisi uskonut sitä, jos ihan totta puhutaan, mutta näin se on. Kun Siippa ei juo, se on leppoinen, ajattelevainen, huumorintajuinen ja – yllättävää tämäkin – tosi hyvä pari murkkuikäisen Tyllerön kanssa. Ne laskee leikkiä sen alkaneista kuukautisista ja hyvän näköisistä pojista siihen malliin, että mä en voi kun monttu auki kuunnella vieressä! Musta ei olis ollu koskaan sellaisiin keskusteluihin oman isäni kanssa, No Way!!!
Mutta nyt tämä kesä on ollut vähän sellaista tutustumista toiseen uudelleen, sen vanhan löytämistä mikä on unohdettu, tai päästetty unohtumaan. Täytyy nyt vain koputtaa puuta, ettei tilanne pääsis enää koskaan kärjistymään noin pahaksi mitä se oli. Täydellisiä me ei olla kumpikaan, ja ehkä mun tarvis muistaa millä välineillä Siippaa käsitellään kun se alkaa vaikeaksi. Jaap, hyvähän se on sanoa nyt….siksi mä taonkin tätä pöytää joka lauseen välissä rystyset valkoisina 😉
Mä oikein odotan sitä hetkeä kun vauva syntyy ja näen Siipan lepertelemässä sen kanssa. Mulla on niin ihania muistoja tollaisista tilanteista edellisten kanssa. Se on niin sydäntä hellyttävää kun iso äijä höpöttää avuttomalle vauvalle tosissaan.
Yhtenä aamuna se alkoi kutittelemaan mun kumpua ja laulamaan teletappeja vauvalle mahan läpi. Mua alkoi naurattamaan ihan hervottomasti ja kun mun maha alkoi hytkymään, Siippa alkoi laulamaan lujempaa ja valitteli vauvalle ääneen kuinka äiti ei osaa käyttäytyä, yritä nyt kestää siellä aallokossa!
