Tiistai
Eli jäin viime viikolla sairaslomalle. Lantionalue vaivaa unettomina öinä ja kankeana liikkumisena.
Meillä ei mene erikoisemmin hyvin. Siippa nukkuu eri huoneessa, koska tulee viereen vain kun haluaa seksiä. Ja sitä ei paljon irtoa, koska ei itse pysy erossa kaljasta tai ole valmis puhumaan. Lapsellista pihtaamista, mutta en kykene nyt muuhun. On niin pirun raskas olo, aivan kuin olisi jyväsäkki kokoajan harteilla, eikä mitään paikkaa johon sen voisi laskea.
Sisko kertoi että kylillä liikkuu huhuja Siipasta, että sen perään oli meinattu soittaa poliisit kun oli aamulla niin kaljalta haisevana menny kaupoille. En yhtäkkiä muista yhtään milloin tuollainen olisi voinut tapahtua. Ehkä joksus alkukesästä, mutta kauanhan tuollaiset jutut tuolla pyörii…
Mua raivostuttaa olla toisten säälittävänä. Nytkin oli sellainen olo, kun olin katsomassa veljen vauvaa, enkä edes kysynyt Siippaa mukaan. Kaikki tietää miksei se tullu. Aivan kuten kaikki tietää kun se kulkee tuolla baareissa, että mä olen maha pystyssä kotona, ja Siipalla ei ole ”lupaa” olla kylillä. Eli se suorastaan huutelee tuolla ihmisille, minkä verran se mua ja mun mielipiteitä arvostaa…
Mulla ei ole oikein ketään kenelle puhua. Paras työkaveri ja kaveri on töissä ja sisko saa vaan tuulta myllyynsä Siipan epävakaasta luonteesta jos puhun sille. Enkä mä tykkää levitellä ongelmiani muutenkaan tuolla missään. Siksikin mulle on tärkeää kirjoittaa ne jonnekin ylös.. Mutta paska fiilis, matalapainetta ja suunnatonta pettymystä elämänkulkuun on ilmassa. En tiedä yhtään mihin suuntaan mun elämä on menossa ja halveksin myös itseäni sen vuoksi. Miksei mulla ole munaa sanoa sitä viimeistä sanaa ja lähteä? Miksei mulla ole ketään joka auttaisi mua käytännön järjestelyissä? Mä en oikeasti edes tiedä mitä mun pitäis tehdä jos oikeasti lähtisin täältä…
Ehdotin viikonloppuna Siipalle, että heitetään vuokralaiset pihalle meidän kaksiosta ja mä muutan vauvan kanssa sinne. Tenavat voi tulla koulun jälkeen sinne ja palata kotiin nukkumaan. Viikonloppuina voisivat olla sitten vaikka toisen yön mun kanssa tai molemmat… Muttei se vastannu mulle mitään. Laskin, että rahat pitäisi aikalailla riittää sellaiseen järjestelyyn.
Eilen siivosin koko 220 neliötä viimeisen päälle siistiksi kun viikonloppu meni tapellessa. Tein ruoan ja sanoin siipalle että se vois siivota ruokapöydän ja käydä auttamassa Nassukkaa yhdessä hommassa. Olin ihan poikki itse. Siippa sanoi Nassukalle että tulee kun ottaa vartin tirsat. Ihme kyllä Nassukka antoi periksi ja kun Siippa sitten heräsi, mä sanoin sille että painuu auttamaan sitä Nassukkaa, eikä livahda mihinkään. Arvaa mitä se sano?
– Pöytä tuli jo siivottua ja menen auttamaan Nassukkaa. Tässä on käyty MYÖS TÖISSÄ TÄNÄÄN…
Perkele, nyt se kotiäidin mollaaminen alkaa vielä kaiken muun lisäksi. Kauankohan mä oikeasti tätä kestän?