Tiistai
Äitienpäivänä sain kakun sänkyyn. Tuli lahjojakin ja ihan ok päivä oli muuteskin.
Oma äitini paljasti vauvasalaisuuden aika tökerösti äitienpäivälounaalla, mutta eipä tuo paljon haitannut enää. Ehdittiin aamulla kertoa lapsille. Tyllerö oli jo itse keksinyt asian, koska en juo enää siideriä 🙂 Fiksu tyttö…
Harmitti vähän pikkuveljen vaimon puolesta kun niille on tulossa syksyllä kauan odotettu kakkonen. Esikko menee jo kouluun syksyllä, ja olisi varmaan halunnut olla enemmän ”keskipisteenä”…
Itseasiassa taisi viimekerralla käydä hiukan samalla lailla että aloin nassukkaa odottamaan heti hänen raskautensa loppusuoralla, vai mites se nyt menikään… No, veljenvaimon luonne on sellainen ”loistan yli muiden” eli kyllä se tais kärsiä kun joutui luovuttamaan tilaansa arvopaikallaan. Ei minulla mitään häntä vastaan ole, ihan hyvin toimeen tullaan. Hymyilyttää vain välillä se prinsessan leikkiminen. 🙂
Siipan puolen suku ei vielä tiedä, ehkä annetaan olla asian sillä mallilla.
Ja sitten – olen ollut erittäin paskamainen viikonloppuna. Myönnän.
Lauantai-iltana Siippa vonkasi aikalailla ja kiukkuissani turvonneen alapääni kanssa sitten tokaisin että antaa mennä vaan, ihan sama.
Toinen puski ja junttas kun katsoin kattoa ja tunsin itseni niin arvottomaksi paskiaiseksi kuin olla voi… En tiedä miksi tein sen, halusin saada Siipan tuntevan nahoissaan emännän vihan, kai. Ei se sattunut, oudosta alapää-olosta huolimatta, muttei se kivaakaan ollut.
Niinhän siinä kävi että itku tuli kun homma loppui ja Siippa oli ihan ulalla. Ei ymmärtänyt miksi aloin touhuamaan jos en halunnut… Vollotin hänelle että onko mulla vaihtoehtoa, olisiko se hidastanut yhtään jos olisin kieltänyt? Tai ainakin olisi alkanut mököttämään…
Ei tullut uni silmään vaan siirryin sohvalle itkemään. Siippa ihme kyllä nukahti heti.
Sohvalla aloin miettimään että olen minä oikeasti välillä aika armoton. Olen luvannut Siipalle etten ikinä anna pakosta.
Joskus tein sitä (mistä nykytilanne osittain johtuu) ja siitä johtuen Siipan usko omiin sänkykykyihin oli kauan hakusessa. Kauan kesti että ollaan saatu homma sellaiseksi että Siippa pystyy hoitamaan homman kunnialla loppuun. (Mielummin niin, kuin että haluttaa ja homma menee sitten säätämiseksi 🙂 )
Eli mietin sitä että tavallaan petin Siipan luottamuksen tekemällä juuri niinkuin olin luvannut olla tekemättä. Lisäksi oli seksipäivä. Ja Siippa oli saanut itsensä saunan lauteilta ihan ajoissa nukkumaan eikä ollut edes ottanut mitään. Eli yritystä sieltä puolelta oli kyllä.
Menin viereen ja herätin sen ja pyysin anteeksi. Se muiskas mua poskeen ja veti kainaloon ja sanoi kiitos. Tuntui se vaan niin hyvältä!
Loppu viikonloppu menikin ihan mukavissa tunnelmissa. Paitsi eilen yritettiin tai harrastettiin seksiä, mutta se ei tunnu hyvältä. Sitä kestää, mutta ei siitä nauti. Täytyy kysyä neuvolalääkäriltä ensi viikolla mikä tuo alapään tilanne on.
Alkoi v*tuttamaan, sillä muutoin kun voisi luulla, minä nautin seksistä. Ja jumankauta jos nyt on tarjolla 7 kuukautta pakkopullaseksiä ilman mitään omaa nautintoa, niin onhan se ihan perseestä.
Tosin Siippa sanoi että jos se ihan oikeasti tuntuu pahalta niin keskitytään muihin hommiin. En kyllä usko että ne sille pidemmän päälle riittää. Eihän sitä tiedä, ehkä se asia on eri kun se ei olekaan minusta kiinni, vaan fyysisestä vaivasta. Ehkäpä se ei vie pois sitä ”haluttua oloa”??