muuten vain jorinaa,Tämän takia jaksetaan
tiistai
Tämä minun blogin pitäminen alkoi päiväkirjamaisissa merkeissä, lähinnä oman pahan olon purkukanavana. Se on toiminutkin hyvin, olen saanut ajatuksia jäsenneltyä ja jälkikäteenkin juttuja lukiessani olen saanut monta ahaa-elämystä.
Tällä hetkellä meidän parisuhteemme Siipan kanssa on mennyt paljon eteenpäin. Ehkä se ei ole helppoa vieläkään, mutta asioita ei enää lakaista maton alle vaan ne otetaan esiin. En anna periksi, myötäile ja helpota arkea sen vuoksi että pääsen itse niin muka helpommalla. Pidän kiinni omista oikeuksistani.
Jos teen jotain Siipan mieliksi, teen sen vain ja ainoastaan siksi että se tuntuu hyvältä sillä hetkellä.
Siippakin on alkanut vähitellen heräämään ja huomaamaan kuinka asiat voi oikeasti tehdä useammalla tyylillä. Karvat pystyssä oleminen on vähentynyt, kaiken kritiikin suoraan itseensä ottaminen siis… Asiat voivat olla vain asioitakin. Piste.
Aion jatkaa ajatusten kirjoittamista ylös edelleenkin. Jos Siipan käytös vituttaa, valitan aika varmasti siitäkin. Mutta kun asiat sujuvat, en tahdo saada aikaiseksi päivitellä niitä tänne. Tiedän – päiväkirjamaisesti ajateltuna pitäisi, mutta kun en saa aikaiseksi.
Luultavasti tämä alkaa muuttumaan myös enemmän vauvapainotteiseksi tässä ajan kuluessa. (VAROITUS 🙂 )
Nyt ollaan ohitettu maagiset 12 viikkoa ja vähitellen täytyy miettiä myös työpaikalla asian kertomista…
Lasten kanssa asiasta puhutaan, eilenkin Nassukka kysyi varmistellen että syntyykö se meidän vauva ihan oikeasti?
Kohtu tuntuu jo, varsinkin kun se välillä kovettuu. Ensikertalainen ei asiaa tunnistaisi, mutta meikäläisen kohtu ei paljon muuta raskaana teekkään kuin treenaa siihen syöksyyn mikä on luvassa… Ja on niin tehnyt joka kerta. Eli osaan tunnistaa tunteen vaikka se tuolla alhaalla vain tuntuukin.
Maha myös alkaa näkymään. Viikonloppuna oltiin siskon mökkitalkoissa ja päällä oli mammamallinen paita, jossa oli tilaa röllykälle. Käytiin huolttiksella matkalla ja siellä sattui olemaan tiskin takana yksi töissä oleva työharjoittelija. Arvaa yritinkö vetää vatsaa sisään siinä onnistumatta?
Se on muuten jännä homma. Raskaana ei voi vetää mahaa sisään. Siihen tarvittavat lihakset ovat velttoa mömmöä. Miksi, kysyn ma? :surprise: