Eilen käytiin Siipan kanssa neuvolassa. Nähtiin masuasukki ultrassa, ja kaikki näytti olevan hyvin.
Ja ei kerrottu illalla lapsille vielä mitään. Syynä oli Siippa, yllätys yllätys!
Partion jälkeen se odotteli niin hapannaamana pihalla kotiin että vedin käämit samantien. Ilmoitin että jos aikoo olla tuollainen paskanaama koko illan niin on parempi kun pysyy poissa mun tieltä. Kyllähän siihen tuli melkoista vastaherjaa, mutta marssin silti sisälle muka kuulematta 😉
Nukkumaan mennessä se sitten taas perinteisesti läsähti reisille, niin sanoakseni.
Siipa tuli kun nukutin nassukkaa sänkyynsä pyytelemään anteeksi ilkeyttään ja kysyi odotanko sitä sängyssä kun se tulee saunasta. Vastasin että jos jaksan pitää silmiä auki. No, Siippa sanoi ettei meidän mitään tarvi tehä, se haluaa mut syliinsä vain.
Luin vauvalappusia joita neuvolasta annettiin kun se tuli sänkyyn ja ihan selvästi odotteli että ehdotan seksiä. Mutta väsystä +raskaus-alapääongelmista johtuen ei iltahommailut oikein enää kiinnosta. Eli en ehdottanut.
Kohta teatraalisen huokauksen säestämänä kuului sängyn toiselta puolelta
– Ostetaanko huomenna samanlaiset punaiset tuulipuvut?
Myhäilin peiton alla ja odottelin (ihan varmaa) jatkoa…
– On kyllä niiiin kuivaa nykyään tämä seksipuoli että voi helvetti…
Juup, mistähän johtuu???
Yksinpuhelu loppui siihen kun sanoin painavan vastalauseen. Toistin taas että meidän seksissä ei ole ongelmaa, kunhan muut parisuhdeasiat on kunnossa. Eli suomeksi se oppii hillitsemään ilkeilynsä, vittuilunsa, mököttämisensä, uhkailunsa ja kiristämisensä.
Sillä alkoi jo keittämään ja alkoi tuttu syyllistäminen.
– Säkin olet hirveessä hermopaineessa aina heti töiden jälkeen kattiloita kolisuttamassa ja ei kyllä kukaan saa tulla keittiöön ettet ala tiuskimaan.
– Tästä sä et ala mulle huutamaan. Jos mä tuun viideksi kotiin ja alan heti siivoamaan kyökkiä niin meillä on ruoka puoli seitsemältä pöydässä. Mä en ala venyttämään sitä yhtään pidempään. Tuu ihte kotiin ennen mua niin saat ihan vapaasti tehdä ruoan vaikka joka päivä.
(Siipalla on tapana hyökätä halailemaan keittiöön ja ne ei ole mitään pikahaleja ”kulta, millainen päivä sulla oli”-tyyliin vaan sellaisia maratonseisomisia ja mielellään sisältäen kiihkeää suutelointia. Ihan sama mikä uunikulho on käsissä, halauksen pitäisi olla ihana yllätys aina. Viimeaikoina olen alkanut sanomaan että mä teen ruoan ja halataan sitten)
– Voin mä sen ruoan tehdä, saat sä sitten maata laiskana sohvalla sen aikaa. Lue vaikka jotain kirjaa ja syö karkkia!
– Ihan vissiin makaankin jos mulle siihenannetaan tilaisuus.
– En kyllä epäile, ja se on kyllä aika monella tiedossa kuka se siellä sohvalla viihtyy!
Siis, hä??? Ei perkele, se voi oikeasti väittää että mä makaisin yhtään enempää keturoillani kuin sekään. Sen sijaan Siippa (kuten muutkin miehet?) on todella hyvä huomaamaan omat työnsä ja kiireensä. Ei sitä tarvi huomata että tiski- ja pyykkikone huutaa taustalla, joku on katsonut lasten läksyt ja käynyt kaupassa…
– No voi haista paska! ( ja voitte muuten kuvitella kuinka on väsyttänyt alkuraskaudessa :anger: )
Eli siippa onnistu samaan aikaan syyttämään mua ruoan laittamisesta liian tehokkaasti ja laiskottelusta sohvalla. Great!
Nappasin peiton ja painuin sohvalle.
Siippa tulee kohta taas perään.
– Tuu nukkumaan, anteeks kun mä taas suutuin
– No en tuu. Mua ei tarvi kahta kertaa päivässä haukkua tuohon tapaan. Raja se on mullakin.
– Mutta kun mä suutun niin mä puhun aina mitä sattuu.
– Tiedätkö että just nyt mä oon raivoissani, enkä mä silti tee kaikkeani sua loukatakseni. Rakkaalle ihmiselle ei VAIN VOI sanoa ihan mitä sylki suuhun tuo.
– No sano vaan. Se vois helpottaa
– En sano. Ei kuulu tyyliin
– Kyllä toiselle pitää voida sanoa jos on jotain mielen päällä
– Eli sä olet nyt pari viikkoa miettinyt että mä oon liian tehokas ruoan laittaja ja saakelin laiska. + en anna tarpeeksi. Ihan kiva. Kyllä mä tuon pillunpihtaamisen olen tiennytkin mutta ihan mukava että tuli nuo muutkin sun mielen päällä olleet asiat selviksi.
Siippa lähti sänkyyn.
Menin neljän aikaan viereen ja näin aika kuuman unen mihin heräsin. Siippa nukkui ja perhana että taisin tehdä itselle hyvää! Siitäs sai, halut ne on mullakin! 😉
Kysyin aamulla (halatessani Siippaa) että onko meille tulossa hyvä vai huono viikonloppu. Sano että kai siitä hyvä pitäis tulla kun on äitienpäiväkin. Olet sinä päiväs ansainnu.
Huoh, we will see. We will see….