perjantai
Koulut loppuu huomenna. Meidänkin koululaiset alkaa lusmuamaan kotosalla ja soittelevat sen sata kertaa tänne työmaalle häirintäpuheluitaan… + toiset sata kertaa isälleen. Great!
Vieläkään ei ole yhtään kesäfiilis. Meidän lakeuksilla ei kesäsäitä ole siunaantunut, nytkin kyllä paistaa aurinko, mutta samalla tuulee niin että lähtee sukatkin jaloista. Olisi ihana saada vaikka sunnuntaiksi sellainen oikea kesäilma, leppoinen poutasää. Pääsis rappaamaan kukkapenkit loppuun ja laittelemaan terassit lopulliseen kesäkuntoon.
On tulossa melkoinen stressiviikonloppu. Alkaa heti tuossa parin tunnin päästä kun täytyy hakea koululaiset juhlatamineissaan (aina voi toivoa…) kyytiin, ajaa mummulaan (minun mummulleni) jolla on ruoka valmiina, syödä, Siippa käy hierojalla, käydä heittämässä Nassukka synttäreille ja Tyllerö kuoroharjoituksiin, palata takas mummulle ja lähteä kirkkoon koululaisten kevätkirkkoon (jossa Tyllerö siis laulaa). Kirkon jälkeen noudetaan Nassukka synttäreiltä ja huokaistaan lujaa.
No, lauantaina on todistusten jako koululla, eli se siitä pitkästä aamusta. Ettei menisi liian helpoksi, lupasin tehdä yhden ylioppilasmeikin tuossa välissä ennenkuin haetaan taas lapset koulusta puolentoista tunnin päästä. Pelottaa ajatella mitä muuta lauantaille tai sunnuntaille voi tulla tukituksi. Meidän perhe ei vain ole parhaillaan tällaisissa aikataulutusjutuissa. 🙂
Eilen käytiin Siipan kanssa moottoripyöräreissulla! ( no, pari tuntia;) ) Oli ihanaa pitkästä aikaa. Ei ole ollut yhtään luppoaikaa ja tuo tuuli on jatkunut jo kolmatta viikkoa tuollaisena ärsyttävänä. Se ainakin latistaa lähtöintoa vaikkei matkaa hirveästi haittaakaan.
Me löydettiin moottoripyöräily yhteiseksi harrastukseksi vähän vahingossa, sillä saatiin ( tai Siippa sai) pyörän autokaupoissa vaihdossa. Meidän oli puhe myydä se, mutta mä ihastuin sen kauniiseen turkoosiin väriin, ja Siippakin pikkasen kylätiellä kokeiltuaan alkoi miettimään että mitä jos…
Seuraavana kesänä ajoi sitten moottoripyöräkortin (eli viime kesänä) ja ollaan ajeltu aina tilaisuuden tullen pikkureissuja. Kahdesti ollaan oltu pyörällä yöreissussa. Mä istun takaritsillä, mutta täytyy sanoa että salaa haaveilen joskus ajavani oman kortin. (salaa siksi, etten saa pidettyä meidän pyörää edes kunnolla pystyssä 🙂 )
Takana on ihan kivaa. Saa olla omissa ajatuksissaan, katsella maisemia ja nauttia ihanasta vapauden tunteesta!