muuten vain jorinaa,parisuhdepaskaa
Keskiviikko
Ärtymys kasvaa päivä päivältä. Täsmällistä syytä en tiedä. Ehkä se liittyy pariin asiaan:
1) Siippa halusi vaihtaa seksipäivät uusiksi. Nyt mennään sovitulla sunnuntailla ja torstaina + kahdella jokerilla. Sitä kuulemma ahdistaa sovitut päivät. Mä yritin sanoa kyllä että mua ahdistaa justiin ne sopimattomat päivät. Eli suomeksi se alituinen vonkaaminen ja oma paha mieli ja ”syyllisyys” jos ei suostu olemaan käytettävissä. Siitä taas poikii Siipan mökötys, kun ei saa.
Eli mulle oli helpotus että pystyin useampana päivänä joko asennoitumaan että tänään on seksiä, ja jaksamaan paremmin ne kaikki vonkaus-viestit, perässä kulkemiset jne. tai sitten kun ei ollut seksipäivä, sain hyvällä omallatunnolla vaatia ihan platonisia halailuja, suukkoja ja huomiota ilman että niitä käytetään heti hyväksi himo silmissä.
Nyt on siis kaks tällaista seksipäivää ja viisi päivää ehdottelua ja vonkausta. Not good.
2) Siippa syyllistää rivien välistä seksihommilla. Ei suoraan, tietenkään vaan tyyliin mököttämällä. Arvatkaa, onko mukava tulla kotiin ihan sairaan raskaan päivän jälkeen (töissä ei ole hääviä vieläkään) ja toinen ryntää heti kiinni haluten jotain ihanaa ja kiihkeää rakkauden tunnustusta. Sitten kun halaa ja sanoo että täytyy tehdä ruoka tenaville – näytetään pitkää naamaa koko ilta. Saakeli.
Että vituttaa. Tulihan se sieltä. 🙂
Eilen sitten otettiin salamasota. Väsytti niin perkeleesti, yritin ruoan laiton (minä tein) jälkeen saada pikku torkut, muttei se onnistunut kun Nassukka halusi kaverin pihalle yhteen maalaushommaan. Menin, ja oli ihan kiva maalata. Sen jälkeen ajattelin hakea vähän inspistä illalla luultavasti tapahtuvaan vonkaamiseen netin eroottisilla tarinoilla. Homma meni läskiksi, koska Siippa huusi ulkoa että tules tänne!
Menin, ja toinen katsoo vähän aikaa vittuuntuneen näköisenä mun naamaa ja sanoo että – emäntä taitaa olla aika väsynyt, ootas… Ja alkaa kaivelemaan taskujaan. Ottaa kännykän ja alkaa ottamaan musta KUVAA!
Vittu, siinä vaiheessa mä räjähdin ja sanoin sille että saatana jos vielä alat tuollaista paskaa vääntämään, että illalla kuvataan emäntä raskaana, pitkän työpäivän ja ruoan laiton + siivouksen + pyykkäyksen kyllästämänä – MUKA VÄSYNEENÄ???!
Huudettiin, Siippa otti pitkästä aikaa taas eron puheeksi. Kun en häntä kuulemma enää halua.
Sais edes sen verran välillä taas hengittää että ehtis haluta. Seksiä se saa, vaikka ei mua kyllä rehellisesti haluta paskaakaan. Ihan ok touhua se on, kun ei enää tuo kohtukaan ole edessä, ja joka kerta on ihan tyytyväinen olo lopettaessa, mutta en mä silti varsinaisesti ole aikoihin himoinnu… ketään.
Perse. Tänään mietin pitkästä aikaa syntyjä syviä. Miten ihminen tekee valintoja, aikanaan ihan hyvin perustein, ja ne vie tiettyyn suuntaan elämässä.. Missä vaiheessa sitä huomaa ettei ne perusteet pidäkkään enää paikkaansa, vaan ollaan astuttu sivupolulle. Ja sitten jos sen tajuaa, onko myöhäistä siellä kohtalon verkoissa muuttaa mitään? Takaisin ei voi palata, uusia valintoja ei voi tehdä vanhoissa tilanteissa. Ja ne uudet tilanteet eivät kestäisi tehdä alkuperäisen vaatimia radikaaleja päätöksiä.
Ehkä se ajatus lähti näistä eilisistä ero-kiristyspuheista. Kun Siippa harrastaa niitä ihan kiristysmielessä ja sen alkuvuotisen kriisin jälkeen se ei ole sitä enää tehnyt. Koska silloin minä uhkasin ihan todellisella erolla – minä en puhu pehmeitä. Annoin muutaman kuukauden määräajan tehdä muutoksia elämässä ja sen jälkeen päätän mitä päätän. No, päätös on ollut jäädä avioliittoon, mutta nyt aloin haavat vuotaen taas miettimään teinkö oikean ratkaisun?
Ei kotona pitäisi aina olla toista varten. Ei aina miettimässä mistä se nyt mököttää. Ei aina kuuntelemassa sen työjuttuja. Eikä aina kuuntelemassa sitä miten paljon SE mua haluaa.
Kotona ollessaan pitäisi pystyä olemaan tukevasti oma itsensä. Kantaa vastuu itsestään, nauttia ja olla tyytyväinen elämäänsä. Olla toisen tukena kun se sitä tarvitsee. Ei elää toista varten.
Enkä minä halua elää Siippaa varten, haluan elää niin että mummona ei kaduta. Mutta Siippa vaatii kokoajan enemmän. Tyytymättömyys paistaa aina kun en tee niinkuin hän olettaa ja toivoo. Ja ne toivomuksetkin pitäisi osata tulkita jostain silmän asennosta…
Saa nähdä mihin tämä elämän polku meidät vie. Hetken luulin että päästiin palaamaan oikeaan suuntaan, mutta en kyllä tiedä enää. Miten tuo vanha koira mitään uusia temppuja oppisi…
Ai niin, Otsikko… Aika suuri osa aloittaa lomansa perjantaina. Olo on villi ja vapaa, toimistossa kaikuu!
