Kotikonnussa

Torstai

Jotenkin tuntuu siltä kuin kaikki kirjoitukseni pyörisivät kokoajan samassa aiheessa. Toisaalta kirjoittelen näitä juttuja itselleni, eli en jaksa asiasta kauheasti välittää.

Siippa petti (kahdessa päivässä) ne kolme lupausta jotka antoi viikonloppuna.

1. lopettaa tai ainakin reilusti vähentää iltakaljottelua (varsinkin raskausaikana)

2. ei mökötä, vaan puhuu pahan olonsa pois

3. lukee tohtori Pilin kirjan ( Dr. Phil: Pelasta parisuhteesi)

Eilenhän olisi ollut seksipäivä (kaameen kuuloista), eli tuntuisi että ukko olisi ollut fiiliksissä, lähes taivaan porteilla. Mutta ei – miehet ei toimi näin. Kauhee mökö päällä siitä että asiaa piti suunnitella (ei mulle asti kertonut kuitenkaan). No koska se paskiainen mökötti vaikka oli luvannu ettei tee sitä, mä olin kuin en olisi huomannu sitä…

Mistä päästäänkin sitten siihen aiheeseen että mulla on selkä kipeänä. Sillä nukuin sohvalla. Koska Siippa mökötti saunassa kun minä (sopimuksesta kiinni pitäen) odottelin hehkeänä sängyssä TUNNIN miettien kaikkia kiimasia juttuja. Sitten herne sieraimessa marssin saunaan ja Siippa sanoi ettei se halua tänään. Siis What!

Sanoin jäätävällä äänellä sille että tietääkö se yhtään miltä tuntuu oottaa toista sängyssä tunnin kiimaisena, johon tämä kehtas vastata sellainen piru kasvoillaan että  – Voiih, eihän tunti ole edes pitkä aika!

HAH! Marssin takaisin yläkertaan, otin tyynyn ja muutin sohvalle. Siippa tuli joskus myöhemmin yläkertaan ja yritti taas normirepertuaarinsa saadakseen mulle paskan ja loukatun olon.

– ensiksi yritti mustasukkaisuutta:  Se meidän uusi vuokralainen (nuori tyttö) kyseli oonko mä Facebookissa…. On se jännä miksi se sitä kyseli… Kröhöm.

– Sitten seuraava: Syötkö kebabbia jos lähen käymään kävelyllä? Eli uhkailua jättämisestä yksin. Pizzeria on 2,5 km päässä.

– Sitten mustasukkaisuuskohtaus:  Paiskaa mun senhetkisen kirjan mun päälle ja julistaa että nais sitten niitä vampyyreitäs!  Ne on taas kupannu sun kaulaas varmaan pari tuntia, eikö niin. Ja yllätys, yllätys, kirjan väliin on tungettu meidän violetti sänkylelu…

Tässä vaiheessa sanoin sitten että sen tarvis hakeutua hoitoon ja vois alkaa kattelemaan itelleen omaa kämppää.

– Sitten raivari: ei paha tällä kertaa, mutta marssi alakertaan muka lähtiäkseen jonnekin. Paisko paria ovea jne.

– Ja lopuksi katumus:

– Anteeks kun mää vihastuin.

– Miks sää vihastuit?

– No kun mä en saanu huomiota.

– No mikset sä saanu sitä. Ootko miettiny?

– ….

– Sillä sun mököttämisellä ei ollu mitään vaikutusta asiaan?

Tuhahdus, käveli makuuhuoneeseen ja löi oven kiinni. Ei irronnu sinä iltana enää 🙂 Ja mä nukuin sohvalla selkäni kipeeksi.

Meidän seksipäivät sovittiin yhteisymmärryksessä koska Siippa on vailla kokoajan. Monta kertaa päivässä. Se ahdistaa ihan älyttömästi.

Yhdessä sovittiin ke, la ja su seksipäiviksi ja lisäksi meillä on yksi jokeri käytössä kun haluttaa muuten vaan. Mulle homma toimii.

Jokainen äiti tietää että seksille pitää vain antaa siellä aivoissa sellainen oma lokero. Lokeron ottaminen käyttöön voi olla kohtuullisen suunnitelmallistakin, lapsi nukkumaan, pyykit koneeseen- bling, seksik0neisto käyntiin… ei se seksin laatua vähennä, enemmänkin toimii toisinpäin. Saatan jo päivällä miettiä jotain tuhmaa, jos Siippa on ollu ihmisiksi, lähettää sille vaikka tekstiviestejä… jne.

Mutta Siippa. Herrajumala kun se pitää olla niin vaikeaa. Silloin kun  ei ole seksipäivä, vongataan ihan kauheena – se on raivostuttavaa.

Sitten kun on seksipäivä, kiristetään paskamaisella käytöksellä huomiota. Se haluais siis että mä tuun ”raiskaamaan” sen. Asiassa ei ole mitään ongelmaa, kun käyttäytyisi niin että tekis mieli tehdä sen kanssa yhtään mitään…

Mutta olkoot. Se luultavasti haluaa käyttää jokerin tänään, ja on niinkuin mitään tappelua ei olis ollutkaan. Kaikki on anteeksiannettu.

(vain pala mun sydäntäni ja itsetuntoani on taas tallottu maahan.)