tiistai
Kyllä, meille tulee mitä varmimmin kaksi vauvaa. 🙂
Toinen tosin on koiravauva. Siskon koira sai pentuja, ja koska koira oli sijoituskoira, kuuluvat pennut kasvattajalle. Kasvattaja tosin oli innostunut järjestelystä, jossa me taas otettaisiin yksi pentu vastaavasti sijoitukseen. Hänen sopimuksensa pentujen äidistä raukeaa ja niinpä kaikki ovat tyytyväisiä. Hänellä on sitten taas sijoituskoira, jonka vanhemmat ovat palkittuja valioita ja lupaus teettää pennut heidän jälkeläisillään.
Meillä on taas hyväluontoisimman koiran pentu, jonka tiedän. Se, että kasvattaja lupaa hypätä koiran kanssa näyttelyissä yms. on pelkkää plussaa. Itse en ainakaan viellä ole saanut pienintäkään näyttelypuremaa. Kasvattajan kanssa ”naimisissa olo” on myös siinä mielessä positiivinen asia, että on helppo kysyä apua ja neuvoja ja ehkäpä jonkinlainen hoitopaikkamahdollisuuskin olisi luvassa siellä.
Paljon on myös asioita jotka voivat mennä pieleen. Miten jaksan kotosalla kahden sotkijan kanssa… tai miten saan koirasta opetettua tervejärkisen kun on kaksi hullua pikkupoikaa ”hoitamassa” kokoajan… No, ehkä se on kiinni omasta motivaatiosta. Kunhan päättää jotain, yleensä se järjestyy. Pikkupissoille ja kakkoille ei pentua alkuajan jälkeen tarvitse viedä, sillä meillä on pihaa ja lääniä sen verran, että kunhan ovesta ulos päästää. Ja lenkkikaveria olen toivonutkin itselle jo vuosia… Nyt on hyvä sauma olla koiran kanssa kotona ainakin vuoden ikåään saakka, ei tarvitse heti oppia olemaan täyttä päivää yksin. Tosin täytyyhän se opettaa olemaan yksin ainakin kauppareissut ja kyläreissut, ettei ihan shokkia tule sitten joskus.
Siippa muutes on ottanut jo parina iltana kaljaa – salassa. Ajatteli tietysti kun en valittanut enempää vaiikka asian huomasin, että se on ok. Suomensin sitten asioita vähän. Ajattelin että se auttaisi vähän kun selvällä suomen kielellä ilmoitan kuinka ärsyttävä ihminen hän humalassa on. Jää nähtäväksi.
Siippa on rakentanut meille pihasaunaa. Mä olen ollut työnjohtaja ja maalausmestari. Nyt se alkaa olla valmis, ja ollaan jo pari viikkoa käyty joka ilta koko perhe seillä saunomassa. Hirsirunko on 1900-luvun alusta, petsattiin se mustaksi, korjattiin ikkunat ja paneloitiin saunan puoli sisältä hirsipaneelilla (seinät oli sisältä huonommassa kunnossa kuin uskottiinkaan) ja saunakammarin puolelta pystypaneeleilla jotka maalattiin vaaleanharmaiksi. Sauna on nyt vanhaa paikkaa paljon kuivemmassa männikössä, joten se kestää siinä varmasti vielä niin kauan kuin meissä henki pihisee.
Koirahan ei tule meille vielä pariin kuukauteen, koska se on syntynyt viime viikolla :). Tänään päästään kuitenkin katsomaan sitä!