Siis todella.
Siippa eilen sanoi muuttavansa kakkosasuntoon (taas:)). Tällä kertaa kertoi käyneensä katsomassa kalusteiden hintoja jne.
Perusteli asiaa yllättävän kypsyneesti, noin niinkuin mieheksi. Tarvii aikaa ajatella itseään ja läheisriippuvuuttaan. Miksi viikonloput on tuskaa, ja miksi se käyttäytyy kuten käyttäytyy.
Olen melkein ylpeä sen johtopäätöksistä, mutta miksi sitä ei voisi tehdä kotonakin?
Jaa, shokkeeraavinta tässä on se ettei musta tunnu miltään. Mä olen tehnyt itselleni sellaisen haarniskan että se kestää. Tosin olen harrastanut ajatusleikkiä tästä tilanteesta jo vuosia.
Ehkäpä se todella olisi hyvästä.
Saa nähdä, aikoi tänään päivän aikana kelkkoa kamojaan sinne. Jotenkin tuntuu siltä että tästä viikonlopusta ei tule sellainen normaali mökö-riita-sovinto-vkl… ehkäpä ne munkin tunteet vielä löytyy…