Kyllä. tunnustan. Annoin.
Itseasiassa käänsin sen ajatuksen illalla niin päin, että olen itse munantarpeessa. Ottaja olinkin minä, lihapatukan antaja Siippa, hahha!
No, seksissä ei mitään vikaa, kyllä se viikon selibaatti saa omatkin halut heräämään, kunhan saa pääkopan tyhjäksi suoritusta varten…
Aamulla Siippa sitten hali, helli, kehu jne. Vittu että ärsytti! Kehu mun kynsiäkin niin sanoin sille, ettei ne eilen tainu olla niin hienot, vaikka samat lakat niissä silloinkin oli.
En tiiä. Miehet on niin läpinäkyviä, ainakin tuo meillä asuva kaveri on.
Mua pelottaa, koska mun on pakko myöntää että mä halveksin sitä. Voiko ihmistä rakastaa jos päästää tuollaisen tunteen omaan päähänsä?
Näissä asioissa se on niin heikko. Lupailee jatkuvasti vaikka mitä.( ja omasta mielestä on lupaustensa takana – aina. Hah!)
En mä voi sille mitään ettei mulla ole tarjota kunnioitusta tuollaisen heikkouden omaavalle ihmiselle. Kerran, kaksi – ehkä jopa kymmenen kertaa menee, ja on mennytkin, mutta raja on paukkunut rikki jo useaan otteeseen.
Esimerkiksi se pari päivää sitte tehty tekstarilupaus, ettei enää mökötä. Kesti ehkä kaksi tuntia, nippa nappa…
mhmmm. No onpahan ainakin jollakin kivaa.