Luokittelematon,muuten vain jorinaa,parisuhdepaskaa
Maanantai
Voin olla. Siis olen aika mustavalkoinen persoona.
Kun lopullisesti sain ainakin neljän vuoden kynnysmattona viettämäni ajan jälkeen päätettyä että – NYT en anna periksi. Nyt minullakin on oikeus olla onnellinen. Minullakin on oikeus vaatia jotain itselleni – en ajatellut todellakaan tyytyä puolivillaiseen jatkoon.
Mutta… mitä jos Siipan muuttuminen on vain liikaa vaadittu? Jos se ei oikeasti kykene saamaan itseänsä kokonaan kuosiin. Jos se on liikaa vaadittu toiselta?
Täytyykö minun vain olla tyytyväinen hyvistä hetkistä ja elää niiden voimalla ne paskat ajat. Jos Siippa pystyy muuttamaan pahimmat piirteensä, eli harrastaa vain mököttämistä ja seksin vonkaamista 24/7 ?
Eli ”kituutellaan” molemmat…
En tiedä. Se kyllä yritti viikonloppuna. Oikeasti. Antoi jopa vähän tilaa mulle hengittää, ei mököttäny tai valittanut älyttömän aikataulutettua viikonloppua loppuperheelle ja sortui vain vähän (ällöttävään) nuoleskeluun.
Se valitsi lauantaiseksin pidettäväksi perjantaiyönä, jolloin oltiin aika väsyksissä. Homma toimi jotenkuten. Lauantaina baari-illan jälkeen Siippa odotteli hirveissä paineissa mua kotona. Se ei ollu edes mitenkään kauhean maistissa, mikä sulatti mun sydämen sen lähentelylle ja aloin vehtaamaan sen kanssa, vaikka mulla on kuorma-autolastillinen huonoja kokemuksia vastaavista tilanteista.
No, läskiksi meni. Mulla oli ihan sellainen olo että ukkoa viihdytetään. Ihan sama miten oot, kunhan annat pumpata. Ja sitä kesti, ja kesti ja kesti. Nukutti, vitutti ja taisin näyttää sen myös Siipalle.
Lisäksi ilmoitin että siinä meni sunnuntain seksikerta, minkä johdosta eilinen ilta oli melkoista mökötystä. En kylläkään antanut asian haitata 🙂
Tänään se on ehtiny ruinata jo kolmesti, eikä kello ole edes kahta päivällä. Ja me molemmat ollaan töissäkin. Huoh…