Nyt on saatu viikonloppu taakse, ja tämän ohittaminen olikin ihan mukava savotta… Pitkästä aikaa.
Siippa on ottanut itseään niskasta kiinni, innostui oikeasti parisuhdeoppaasta( http://wsoy.fi/yk/products/show/25635) (mies joka ei lue kuin päivän lehden) ja on onnistunut vakuuttamaan jo minutkin. Naiivi on toinen nimeni, tiedostan sen kyllä, mutta jollain lailla Siippa on oikeasti erilainen. Kolmenkymmenen luetun sivun jälkeen ollaan päästy paljon pidemmälle kuin mun vuosien kyökkipsykologialla!
Me käytin joku kolme vuotta sitten parisuhdeterapiassakin. Silloin oli hieman eri murheet – niihin saatiin silloin apua ja omaa näköalaa levennettyä niiden ongelmien suhteen. Jotenkin tuntui silti siltä että toiselle siinä esiinnyttiin, ei suomalaiselle juntille ole helppoa avautua täysin vieraalle ihmiselle…
Siippa sanoikin että sillä on nyt sellainen olo että se on mun edessä alasti, ilman mitään suojaa tai kilpiä. Luulisin, että kun apua oikeasti tarvitsee ja sitä lähtee etsimään kirjasta – vaaditaan juuri tällainen olotila. Lukiessa voi kuitenkin aina itselleen selitellä asioita tai olla ottamatta niitä oikeasti mietintään. Motivaation täytyy olla myös harvinaisen kova.
Viikonlopun reissulla puhuttiin paljon, oltiin tosi läheisiä myös henkisellä tasolla. Sanoin kuitenkin Siipalle että takaraivossa odotan kuitenkin kokoajan seuraavaa napsahdusta sen virtapiireissä, että se voi tulla vaikka samana iltana. Raakaa – mutta nyt täytyy olla rehellinen itselleen ja toiselle.
Asia, josta olen erikoisen iloinen on kirjojen lukeminen.
Siippa on mustasukkainen myös siitä ajasta jonka käytän kirjan seurassa, ja kun asiat alkavat menemään alamäkeen huomaan alitajuisesti välttäväni kirjan käteen ottamista. Lisäksi harrastan ”luvan kysymistä” lukemiseen… Kun asiat ovat mallillaan, luen sitten ahmimalla, jokaisen ”ylimääräisen minuutin”, josta se Siipan alkuperäinen ahdistus varmaan johtuukin. Tosin hän sanoo tietävänsä oman ajatusmaailmansa olevan tyhmä, ja hyvinä aikoina pystyy painamaan orastavan mustiksen pois mielestään.
No, nyt on luettu kolme kirjaa putkeen – kertoo varmaan sinällään jotain 🙂 Taidan tehdä oman päivityksen kirjoista, jos vaikka jotain kiinnostaa!
Lapset olivat hoidossa mummulla ja pappalla. Heilläkin oli ollut hurvittelupäivä – jädeä, karkkia ja muuta moskaa olivat syöneet niin paljon että kotiin tultaessa halusivat ihan vapaaehtoisesti oikeaa kotiruokaa! 🙂
Kaikkihan on kiinni omasta halusta. Sekä sinun että miehesi 🙂 Kova tahto vie vaikka läpi harmaan kiven…Tsemppiä!